we all carry these things inside that no one else can see
they hold us down like anchors they drown us out at sea

24. elokuuta 2017

Ollakseen onnellinen riittää ettei ole onneton

Tänään en jaksa synkistellä. Vaikka vettä sataa kaatamalla, pyörän kumi on tyhjä eikä suostu pysymään täytettynä. Vaikka tiskivuori meinaa kaatua ja pyykit unohtuvat. Ei, tänään en tahdo olla lainkaan allapäin. Vaikka uusi kalenteri menikin tuhruiseksi. Vaikka likasin vitivalkoisen collegepaitani, vaikka ei ole ketään kenen kanssa olla tänään, en jaksa masennella.  20170824_160020
Tänään minut iloiseksi tekee keltainen sadetakki, rauhallinen kävelylenkki, rentouttava sateenropina, se kun saa olla vaan. Lempisarja, itsetehty jäätee, uusi raitapaita & pipo.20170824_155817
Kun ei ole ehtinyt koko kesänä hengähtää ja olla vaan, ei osaa olla ja nauttia tekemättömyydestä ja vapaudesta. Tänään mä opettelen sitä taas. Olla tekemättä mitään ja nauttia siitä. 
Viikon päästä alkavat uudet opinnot, pieni jännitys vatsan pohjalla.

9. tammikuuta 2017

Lemppareista lempparein: Maapähkinävoi-browine!

Viimeisin herkku, mihin on tullut sorruttua. Tämä resepti on syksyn aikana hyväksi todettu (useampaan kertaan) eikä ole kertaakaan pettänyt. Aivan älyttömän makea, mutta viepähän mennessään makeanhimon!
P1250852
Tarvitset maapähkinävoi-browniehin:
P1250855
1. Laita uuni 175 asteeseen
2. Mittaa voi kattilaan ja sulata varoen

3. Nosta kattila liedeltä, paloittele suklaa ja sulata sekaan
P1250861
4. Sekoita joukkoon kuivat aineet
P1250872
5. Kun seos on tarpeeksi haaleaa, sekoita joukkoon kananmunat
P1250874
6. Kaada taikina vuorattuun uunivuokaan (noin 32cm x 25cm)
P1250881
7. Sekoita maapähkinävoi ja sokeri keskenään. Kaada taikinan päälle juoviksi ja vedä veitsellä marmorikuvioita edestakaisin
P1250909 P1250912
8. Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Brownie saa jäädä meheväksi
P1250920

Nams! Jäähdytä ennen nauttimista. Brownie maistuu niin kahvin, maidon kuin marjojen ja jäätelön kanssa! 

5. tammikuuta 2017

ajatuksia

P125056333

Herään miekkosen herätykseen. Nousen seuraksi aamupuuhille. Ihana aamu, höpötellään kaksin sohvalla. Ulkona on kirpeä pakkanen eikä pilven pilveä, tulisi taas kauniin kirkas pakkaspäivä sekä hienot auringonnousut ja -laskut, ajattelin. Mies lähti töihin, minä jäin yksin kotiin. Usein hieman synkistyn yksin jäädessäni, mutten tällä kertaa. Olin päättänyt, että tänään on hyvä päivä, oli tulossa niin kaunistakin, saisin myös leipoa tänään ja aioin saada asioita tehdyksikin.

Palasin takaisin sohvalle ja hörpin aamukahviani loppuun katsellen eilisiä snäppejä. Aikani siinä oltuani kahvi loppui ja päätin ryhtyä töihin. Tahdoin olla ahkera, joten aloitin eilisistä tiskeistä. Aikani hyväksi käyttäen laitoin myös psykologian luennon pyörimään taustalle kertaukseksi. Hyvän tuulisena ja energisenä käärin hihani ja ryhdyin hommiin. Eipä aikaakaan kun KRÄKS. Meidän ainut uunivuoka, oli tippunut vesineen lattialle ja särkyi miljoonaksi siruksi. Hyväntuulisuuteni oli tipotiessään ja itkuhan siitä tuli.

Aikani siivoiltuani sotkua ja itkua väännettyä olin saanut tarpeekseni pahasta mielestä. Aurinko oli noussut ja paistoi sälekaihtimien välistä kullan keltaisen raidallisena asuntoomme. Ah ihanaa. Aloitan pizzapohjan teon, kuuntelen luentoa yhä. Aloitan jopa kirjoittamaan esseetä. Inspiroidun tehtävään, mikä ihana tunne, Jännitän nouseekohan pizzapohja lainkaan. Se onnistui täydellisesti! Selailen jopa avoimia työpaikkoja lisätienestit takaraivossa (ei olisi nimittäin yhtään pahitteeksi $$$) ja pohdin jaksaisinko opintojen ohella oikeasti työskennellä. Kunnianhimoinen ajatus. Lukujärjestykseni ei ole kovin täysi mielestäni ja iltaisin ja viikonloppuisin olisi kyllä aikaa. Syksy osaltaan todisti jo, että yliopistossa opiskelu vaatii hurjan paljon itsenäistä työskentelyä ja itseään niskasta kiinni ottamista. Muttamutta pienet tunnit eivät olisi silti pahitteeksi ja jaksaisin opiskella myös..

Huomaamattani suurin osa ajastani kuluu siivoiluun, ruuanlaittoon ja taas siivoiluun. Näprään myös lainapuhelinta epätoivoisesti ja turhaudun. Milloin saan oman rakkaan jo pois huollosta..? Ikiaikaisen luurin käytöllä on kyllä ollut etunsa. Huomaan miten suuresti olen addiktoitunut puhelimen käyttöön. Ja mitä varten? Aivan turhaan päivittämiseen ja muiden turhakkeiden selaamiseen! Tämä aika (..kaksi päivää..) on opettanut minulle sen, että tahdon jatkossa keskittyä olennaisempiin asioihin, kuten niiden opiskelutehtävien ja tenttikirjojen lukemiseen tehokkaammin  ja tämän blogin päivittämiseeen kuin olemalla vain puhelimella. Jospa minulla jäisi aikaa sitten työskennellä opintojen ohella jos vain unohtaisin puhelimeni pois kuvioista.

Tässä minun aamupäiväistä ajatuksen virtaa! Nyt noukin pizzan pois uunista, pakkaan salikassini ja riennän miekkosen kanssa hikoilemaan salille!

-Maija

4. tammikuuta 2017

tammikuinen

P1250648 P125031444 P1250097 P1250661 P1250675

kaunis päivä
kylmä nenä ja sormenpäät
aurinko ehtii jo laskea 
ennen kuin sen säteistä ehdin täysin nauttia
kun pääsen joen rantaan
valo tummuu
katoaa kauas
jäljellä kylmyys
ja vain minä, yksin hölmistyneenä

on hiljaista
lumi narskuu jalkojeni alla
oikein kuuluttaa olemassa oloani
tahtoisin vain kääriytyä
hiljaa
ja vain olla
nauttia auringosta
mutten voi

enkä tiedä milloin seuraava kerta koittaa

19. elokuuta 2016

Minä lähden Pohjois-Karjalaan!


Terkut Kolilta!
Nyt onkin isoja uutisia, sillä sain opiskelupaikan Joensuusta Itä-Suomen yliopistosta! Lähden siis lukemaan kasvatus- ja aikuiskasvatustiedettä. Tämähän tarkoitti, että oli muutto edessä Joensuuhun. Nyt ollaan onnellisesti avopuolison kanssa täällä eleskelty kohta puoliin kuukausi ja minä alan pikkuhiljaa jännittämään koulun alkua! Ennen sitä meillä on vielä 3-vuotispäivän viettoa vielä aineskin tiedossa ja tänään lähdetään extempore leffaan katsomaan Bodomia! Tällä viikolla ajettiin yksi aurinkoinen päivä Kolille ja oi että näkymät oli aivan huikeat. En aiemmin kuvitellut olevani korkean paikan kammoinen, mutta siellä tuulessa kiven laidalla katsoessa kauas järvelle tuntui kyllä vatsan pohjassa pientä vääntöä.. Tekisi mieli jo päästä uudestaan kuvailemaan tuonne, mutta täytynee odotella ruskan tuloa niin saisi entistä parempia otoksia!