we all carry these things inside that no one else can see
they hold us down like anchors they drown us out at sea

2. kesäkuuta 2013

Summertime is always the best of what might be

Kuuntelen Macklemorea. Suunnittelen kesää. Huomenna mua kutsuu toinen kaupunki. Ihanaa päästä tuulettumaan toisaalle. Lähden toiseen kaupunkiin, jonka tunnen kuin omat taskuni. Kaupunkiin, joka kutsuu mua. Kaupunkiin, jossa on mukulakiviä. Kaupunkiin, jonne tein ensimmäisen bussimatkani yksin. Kaupunkiin, mistä on monia hyviä muistoja. Savonlinnaan. Eilen loman starttausta. Tänään aikaansaamattomuutta. Katsoin sohvasurffaus -ohjelmaa ja minäkin tahdon lähteä jonnekin päin Eurooppaa sohvasurffailemaan! Siinä pääsisi näkemään sitä niiden ihmisten oikeaa elämää siinä maassa. En oikein tykkää siitä turistimassa matkailusta, vaikka onhan siinäkin puolensa. Mutta kuitenkin mieluiten haluisin nähdä sitä oikeaa arkipäivää ja tutustua paikallisiin. Ehkä joskus joku päivä.

What i like about photographs is that they capture a moment that’s gone forever, impossible to reproduce

^sydänhuuli, enkä ole alasti julkisella paikalla. on mulla paitakin päällä :P
Lisää sekavia kuvia. Rakastan tätä säätä. Rakastan lomaa. Rakastan näitä ihmisiä mun ympärillä. Rakastan taltioituja hetkiä. Mun kone on täynnä niitä ja ne on aivan sekaisin siellä. Oletteko koskaan miettineet että kamera tallentaa sen yhden hetken mikä on jo ohi sekunnissa eikä siihen voi kelata taakse päin. Nytkin on mennyt jo monta hetkeä. Kamera kuitenkin mahdollistaa että voit katsoa sitä yhtä hetkeä siinä kuvassa. Hullua. Elämä on muutenkin outoa.

“You don't make a photograph just with a camera. You bring to the act of photography all the pictures you have seen, the books you have read, the music you have heard, the people you have loved.”