we all carry these things inside that no one else can see
they hold us down like anchors they drown us out at sea

29. lokakuuta 2013

Go see the world 'cause it's all so brand new

Ei kovin ajankohtaisia kuvia. Mä oon jumittunut näihin vanhoihin kuviin. Vanhoihin pysähdettyihin hetkiin. Voisin palata takaisin tänne tähän hetkeen. Joskus en vaan haluaisi. Joskus haluan liian paljon. Mietin viime vuotta, ei se niin kaukana ole oikeastaan. Vuosi, 12 kuukautta. Noin sanottuna ei kuulosta niin pitkälle, kuitenkin se tuntuu olevan valovuosien takana. Silloin oli niin erilaista, erilaiset haaveet, erilaiset toiveet, erilaiset murheet. Kuitenkin jokin on säilynyt ennallaan. On jotain mistä olen niin onnellinen. Jotain mistä en osannut saatika uskaltanut edes haaveilla viime vuonna. Onnesta sekaisin olen ja näin on hyvä. Välillä mä vielä hairahdun ajattelemaan ettei liian onnellinen saa olla. Ihmisillä tuppaa olemaan näitä omia pahoja tapoja. Maailma tahtoo kuitenkin välillä kolhia. Meitä kaikkia.

8. lokakuuta 2013

Solivagant; wandering alone

Hiljaa pimeässä kulkee
Samaa reittiä kuin aina ennenkin
Askel tuntuu painavemmalta
Joskus oli helpompaa
Oman tiensä kulkija, aina ollut
Erilainen kuin muut, toisenlainen
Katsoo taivaalle, toivoen samalla
Kirkkaimmille tähdelle
Hiljaa mielessään toiveen pienen
Jonka joku kuulisi
Mennessään iltaisin nukkumaan 
Hän hymyilee kuitenkin onnellisena

Sillä hän tietää ettei ole enää yksin.